Luovasta mielikuvituksesta voi kehittyä kyky, joka yhdessä muitten mentaalisten kykyjen kanssa auttaa nuorta hahmottamaan mahdollisuuksia tilanteissa, joissa tavanomaiset ratkaisut eivät riitä. Kirjoittamisen oppiminen on samalla keskittymiskyvyn ja ajattelun oppimista. Kirjoittaminen on opeteltava taito, alussa tekninen, mutta sisäistyessään siitä tulee hyvää rutiinia. Siitä kehittyy mielen tapa (habits of mind) joka ulottuu laajemmalle, kuin vain kirjoittamisen alueelle.
On huomattu, että kirjoittaminen, musiikki, visuaalinen suunnittelu, pelaaminen, esiintyminen ovat taitoja joilla on merkitystä aivan muualla kuin vain omalla alueellaan. Kun ne muuttuvat luoviksi mielen taidoiksi, ne eivät ole enää yksittäisen lajin taitamista, vaan oikein harjoitettuina ne ovat kehittäneet luovaa mieltä ja itsekritiikkiä, valppautta ja pitkäjänteisyyttä, vastuuta. Patric Sullivanin teoksessa A New Writing Classroom : Listening, Motivation, and Habits of Mind, (2014) (Yliopistonkirjasto eBook) on erityinen luku, jossa huomio on hyvien mielen tapojen oppimisessa.
Poissaoleva mieli, jonnekin harhautunut, levoton – uusi media on lisännyt näitä addiktoitumisia. Ja vastapainoksi tälle on noussut mindfulness, tietoinen läsnäolo esimerkiksi ulkoilun aikana, on eräs hyödyllisimistä mielen tavoista. Samalla esille nousee koko ajan uutta tekemistä, johon mindfulnesia voi soveltaa. Mutta tarkkaan ottaen lukeminen ja kirjoittaminen ovat mielen tapoja, jotka eivät palaudu tuohon yhteen ja vallitsevaan malliin, vaan että hyödyllisten mielen tapojen skaala on moninainen: “Mindfulness, is a habit of mind that can be characterized as an attentive, nonautomatic, and volitional disposition to learning and thinking”. (Sullivan 153)
Luovuutta pidetään keskeisenä mielen tapana, siihen liittyy kyky kuvitella mahdollisia asiantiloja, kyky sietää ratkeamattomia tilanteita, ja synnyttää uusia ratkaisuja. Luovuudesta itsestään voi kehittyä mielen taito, joka on hyödyllinen yhteydessä muihin mielen tapoihin.
Kolmanneksi mielen taidoksi on mindfulnesin myötä noussut valppaus: ”Persistence— the ability to sustain interest in and attention to short and long-term projects” (Sullivan, 156). Se viittaa kykyyn keskittää huomio tilanteen mukaan. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat ikivanhoja hiljentymisen menetelmiä. Roomalainen Seneca piti niitä erityisen sopivina mielen askeesin harjoittamiseen. Ne olivat meditointia, mutta mielen tyhjenemisen sijaan keskittyneen lukemisen ja kirjoittamisen avulla oppii uutta.
Valppaus on siitä hyödyllinen mielen tapa, että se ei rajaudu vain meditoivaan pitkäjänteisyyteen vaan toisaalta siinä painottuu välitön ja nopea hetki. Näin siis impulsiivisuudesta voi kehittyä valppautta, joka poikkeaa levottomuudesta, koska se on kykyä tarttua olennaiseen hetkeen. Pitkäjänteisyys on hidasta valppautta. Halu tehdä hitaasti – perinteisen piirtäminen tai kirjoittamisen keinoin – voi syventää eläytymiskykyä. Valpas ja hidas asioiden uudestaan kokeminen päiväkirjaa tekemällä on terapeuttista, sekä korjaavaa, kokemuksista oppimista. Hidastaminen (slow down) vähentää stereotyyppistä ajattelua sekä toimii automatisoitunutta kielen käyttöä ja fraseologiaa vastaan (Sullivan 155).
Vastuullisuus, neljäs mielen tapa, voi myös kehittyä lähes rutiinimaiseksi haluksi tehdä oikein. ”Responsibility— the ability to take ownership of one’s actions and understand the consequences of those actions for oneself and others”. (Sullivan 156) Opetellaan tajua siitä, kuinka teot vaikuttavat toisiin – ja kuinka teot luovat omaa persoonaa. Vastuullisuus on myös kykyä kokea asioita omaksi, vastuun ottamisen arvoisiksi. Vapauden oppiminen on tämän seikan toinen nimi, ja kuten Tania Zittoun (2001) pyrkii osoittamaan, nuoruusvaiheen merkitys liittyy nykyään keskeisesti tähän.
Tämän myötä voidaan ymmärtää, kuinka luovuus ei kuulu pelkästään luovan työn, innovaatioiden tuottamisen ja tasokkaiden tuotteiden piiriin. Luova kirjoittaminenkin voidaan ymmärtää mielen tapana, joka pitää yllä tiettyä valppautta ja avoimuutta. ”Flexibility— the ability to adapt to situations, expectations, or demands.”(Sullivan, 156)
Reflektio on toinen mentaalinen taito, jonka opetteleminen on tarpeellinen vastapari luovalle kekseliäisyydelle. ”Metacognition— the ability to reflect on one’s own thinking as well as on the individual and cultural processes used to structure knowledge.” (Sullivan 156).
Tämän myötä voidaan ymmärtää, kuinka luovuus ei kuulu pelkästään luovan työn, innovaatioiden tuottamisen ja tasokkaiden tuotteiden piiriin. Luova kirjoittaminenkin voidaan ymmärtää mielen tapana, joka pitää yllä tiettyä valppautta ja avoimuutta. Luovuus on tässä mielessä vastakohta rutinoituneille reaktioille, ja automaattisiksi tulleille mielen tavoille ”… to nurture and develop these important habits of mind.”
Sullivan tarkastelee hahmottamaansa listaa kirjoittamisen ja koulussa oppimisen kannalta, sekä yleensä elämäntaitoon liittyen. Uteliaisuus ja avoimuus ovat luonnollisesti oppimisen edellytyksiä, mielen tapoja jotka tekevät oppimisen mahdolliseksi. Avoimuus on joustavuutta vaihtoehtojen ja näkemysten suhteen, kykyä muuttaa näkökulmaa. Sullivan ottaa esimerkiksi taideopiskelijat, ja väittää että heidän perimmäinen toiveensa on ”to become more truly awake and live” (158). Uteliaisuus ja avoimuus tekevät tällaisen ihmistä muuttavan oppimisen mahdolliseksi.
RistoNp
