Kuinka kauan avojaloin voi seisoa lumessa, voiko hangessa juosta kokonaisen tunnin ilman kenkiä? Se oli lähtötilanne veljeksillä, kun he seisoivat yöllä lumessa Impivaaran mökin palavien raunioiden äärellä ja päättivät juosta lumisen metsän läpi kotitalolle. Paleltuvatko jalat, leviääkö kuolio niin, että veri ei enää jalkoihin palaa?
”Mutta onpa siinä tallukkamme naurishautana, ennen kuin seisomme Jukolan tuvassa.”
Jäätyneet nauriit ovat puuroa sulaessaan. Tosin veljesten jalkapohjat olivat karaistuneet ja paksunahkaiset. Kesällä ei pidetty kenkiä, ja talvellakin kipaistiin naapuriin paljain jaloin.
”Olivatpa veljekset myös kylmän tuttavia, monessa kiljuvassa pakkasessa oli heidän nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen, vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljain jaloin, tunnit pitkät.”
Tunnit pitkät lumessa paljain jaloin. Näin jalkapohjiin kehittyy niin paksu nahka, että ne kestävät kylmää. Jopa sääretkin ovat karaistuneet kinoksissa, jossa veljekset ovat peuhanneet.
Pako Impivaarasta on väärä symboli sille, että ihminen ei voisi elää luonnon ehdoilla. Juoksu lumessa ilman kenkiä ei vahvista käsitystä, että Impivaarassa ei voisi asua. Päinvastoin, ennen juoksemaan lähtöä veljekset päättävät vielä palata, ja yrittää uudestaan metsän keskellä elämistä.
Lumihangessa juoksemista ei ole kuvattu vain tilanteena, jossa veljekset joutuisivat kärsimään typeryydestään. He arvioivat matkan ja sen uhkat varsin hyvin. Veljekset suhtautuvat juoksemiseen järkevästi, he lukevat maastoa ja arvioivat matkaa. Toiset lepuuttavat jalkojaan Valko-hevosen selässä sillä aikaa kun toiset talsivat perässä.
He ovat myös varautuneet siihen, että jossain vaiheessa seudulla majaileva susilauma käy heitä uhkaamaan. He ampuvat yhden suden toisille syötiksi.
Tämän jälkeen veljesten lumijuoksussa on jo voiton maku, siihen tulee vapautunutta raivoa. Kivi on siis kuvannut tuon episodin harkittuna juoksuna, draamana, jossa on myös melskaava ja riemukas loppuvaiheensa.
Harvemmin on huomattu, että veljekset tulevat varsin pian talojen lähelle mutta eivät hae kylästä suojaa. He eivät kadu, he eivät käytä tietä jolle tulevat, vaan jatkavat hangessa paljain jaloin, eivätkä siis ole palaamassa sivilisaation pariin. Tätä korostaa se, että juostessaan he kaatavat huvikseen erään talon aidan.
Kaiken huipuksi kohdatessaan tiellä seurueen, joka tekee matkaa kolmella hevosella, veljekset remuavat niin että seurue pakenee. He siis säikäyttävät ensimmäiset mahdolliset auttajansa pakoon. Vasta sitten he menevät entiseen kotitaloonsa pyytämään väliaikaista suojaa.