On selvää, että henkilökohtaisten mediaviestien vaihto voi olla pinnallista, eikä sananvaihdon ohessa ole mainittavampaa sisäistä dialogia. Emotionaalisesti voimakkaan viestien vaihdon alla on kuitenkin lataus joka ei teksteissä näy, sanoja jotka on parempi olla sanomatta, tunteita jotka kuohuttavat, mutta joita ei ole syytä viestittää. ks Henkilökohtainen media ja omissa mietteissä oleminen.
Naisen muotokuvassa (1881) James katsoi onnistuneensa kuvaamaan kokonaisen luvun ajan Isabel Archeria iltana, jolloin tämä ei ulkoisesti tehnyt mitään, hän sisäinen maailmansa ryöppysi avioliiton epäonnistumisen kokemuksen ympärillä.
Vaikka Isabel ei tekstaillut, eikä vaihtanut viestejä ex-miehensä kanssa, silti hänen pitkää sisäistä keskusteluaan voisi pitää varsin samanlaisena kuin nykyaikaisen viestejä vaihtavan Isabelin.
Kiihtyneen viestien vaihtoa seuraava hiljaisempi vaihe ei merkitsisi nytkään tunteen tyyntymistä, vaan sisäisen puheen vaihetta jossa vastapuolen ääni on kuviteltuna mukana. Kun huomio kiinnittyy sisäiseen dialogiin, joka on myrskyisää, ja jonka vimmasta harvakseen vaihdetut tekstiviestit eivät kerro paljoakaan, voidaan tavoittaa uuden media-ajan Isabel. Hän haluaa olla rauhassa, hän ei halua puhua miehen kanssa, mutta pomppaa illan mittaan useaan otteeseen tuolistaan, ja kirjoittaa viestin tai vastaanottaa sen. Hänen on pakko olla omissa oloissaan, niin että hänellä on tilaa antautua ajatuksilleen, ja viestien vaihto sopii helpommin hänen sisäiseen maailmaansa kuin puhelinkeskustelu.
Viestien vaihto, tekstailu, voi tapahtua hyvinkin harvakseltaan, esimerkiksi jonkun mekaanisen askaren ohessa. Silti tuo henkilö voi olla hyvin intensiivisesti mielessä koko ajan. Niin että harvakseltaan lähtevät viestit ja vastaukset ovat vain jäävuoren huippu siitä sisäisestä dialogista, jota henkilö käy koko sen illan aikana.
