Pyrotekniikka poikkeaa pyromaniasta siinä että tilanne on hallinnassa. Filosofi Peter Sloterdijk kutsuu vallitsevaa egergiataloutta pyrotekniikaksi. Näin hän liittyy öljyn kriitikoihin ja kiinnittää huomion tulen ja polttamisen teknologaan.
Öljy on dynamo, miljoonissa pienissä polttokammioissa räjähtelevä tuli, pyrotekniikan ihme. 1700 -luvulla alkaneen kehityksen myötä siitä on nyt tullut koko maailmaa hallitseva energia, talousjärjestelmää pyörittävä voima, kuten Sloterdjik sanoo, se on maailman nykyinen aineenvaihdunta.
Tämä fossiiliaines mullisti energian käsitteen siten, että sen voima otti haltuunsa myös työn voimana:
”Nykyajan energisyys voidaan nähdä aineenvaihduntana, joka toimii öljyn varassa. Näin työvoima on tullut osaksi tehdasta: öljyenergian virratessa polttokammioihin se pyörittää myös tuotantojärjestelmää ja tekee ihmisestä työvoimaa, joka palvelee tulen tuottamaa voimaa.”
Tämän uskottiin jatkuvan ikuisesti, niin että koskaan ei tarvitsisi enää palata hitaasti uusiutuviin energialähteisiin. Metsän kaatamisen jälkeen tarvitaan kokonainen sukupolvi ennen kuin metsä voidaan kaataa uudestaan. Nyt näytti siltä, että maan pinnalle nousi lukemattomia puita, ja ne palaisivat iät ja ajat.
Näin Sloterdjik muodostaa uutta kertomusta pyrotekniikan ympärille. Se pohtii teollistumista, ihmisen kehittämistä työvoimaksi ja luonnon riistoa. Samojen asioiden eri tavalla ajatteleminen, tuntuu luovan tarpeellista ristivalotusta, kun yritämme saada yleiskatsausta öljyn aikakauden lopusta.
Ihminen oli käyttänyt polttopuuta siitä lähtien kun oli ilmestynyt maapallolla. Samalla Sloterdijk muistuttaa, että öljy on itsekin muinaisten kasvien fossiloitumaa. Siis periaatteessa samaa kuin metsä, samaa kuin muinaiset puuvarastot.
”Muinaiset alkukantaiset, fossiloituneet ja nesteytyneet hypermetsät aktualisointiin jatkuvina tulipaloina koneiden uumenissa… näin siis sivilisaatiomme elää näiden metsäpalojen vaikutuksesta.”
Samalla öljy loi myös paradigman energialle. Tämä merkitsi myös sitä, että aina kun puhutaan talouskasvusta välttämättömänä talouden elämänä, tuotannon laajentamisesta, ollaan tämän energian käyttäjiä, ollaan siis tämän tulen palveluksessa. Koska tämä energia on luonut kasvusysteemin, pakon mennä enempään kuin aiempi. Aina kun halutaan saavuttaa enemmän, tarvitaan energiaa joka mahdollistaa sen. Jokaisen tällaisen vision takana on esimerkiksi työvoiman tarve, energiaksi laskettuna työvuosien tarve.
Maailma on rakennustyömaa jolta kaikki haluavat töitä. Toisin sanoen kyse on modernin toiminnan aineenvaihdunnasta.
Sloterdjik kiinnittää huomiota toiseen ilmiöön, joka perustuu osin pyrotekniikkaan, mutta joka toimii toisin. Eräänlainen ajatuksen tuli, älyllinen voimaantuminen, kyse on ”kekseliäisyydestä, leikkisyydestä ja intellektuaalisesta älykkyydestä” – sen voimana oli kirjallisuus 1600- luvulta lähtien. Kirjoihin varastoitunut tuli ilman tulipaloa stimuloi ajatuksen voimaa lukijoissa, jokta mullistivat yhteiskuntaa.
Toinen älyllisesti yhteiskuntaa muuttava voima oli tehokkuus, jota Sloterdijk kutsuu ”kylmäksi tuleksi”. Tehokkuus ja luonnontiede, pyrkivät luonnon materiaalien polttamisen sijaan manipuloimaan luontoa. Erityisesti kemia kehittyi voimaksi, jota käytetään uusien vaikutusten aikaansaamiseksi luonnonmateriaaleissa. Sloterdijk kirjoittaa: ”Suuri osa tästä manipulaatiosta liittyy kemian tieteenalaan, joka syntyi 1700 -luvulla, kukoisti teollisuudessa 1800 luvulla.
Tämän huipentumana hän pitää maataluskemian aikakakauden alkua. Jos öljyn polttamisesta syntynyt energiatalous mullisti yhteiskuntien aineenvaihdunnan, niin mineraalilannoitus mullisti kasvien aineenvaihdunnan maanviljelyssä.
1900 -luvun alussa kemiallinen ”kylmä tuli” muutti myös vilelyn teolliseksi, kun löytyi menetelmä ammoniakin syntetisoimiseksi ja ruuan tuotanto mullistui.
Kaikki tämä Sloterdijkin puhe pyrotekniiksta, ”ajatuksen tulesta” ja pelloilla kasvua kiihdyttävästä kemiallisesta tulesta kiteytyy tulenkantajaja Prometheukseen. Kreikkalaisen myytin puolijumala, aktivoitui uudelleen.
Modernina aikana tämä titaani joka toi toisenlaisen tulen ja edistyksen ihmisille. Sloterdijkin hahmotelmassa Promethenuksen ensimmäinen tuli oli energian varhaisvaihe en-érgheia (kreik) joka vie yksilön yli rajoitusten, antaa vapautta. Uuden Prometheuksen energia antaa öljyperäistä voimaa kasvuyhteiskunnalle, antaa voimaa jolla innovaatiota ja kaikenlaisia kehityshankkeita toteutetaan.
Myytin mukaan siis Prometheus ryösti tulen jumalilta ja antoi se ihmiselle niin, että tämä saattoi kehittää itseään. Ihminen alkoi vapautua uskonnoista, tai kuten Sloterdijk huomauttaa: alkoi valistuksellinen maallistumisen prosessi.
Jumalat rankaisivat Prometheusta kahlitsemalla hänet vuoren kupeeseen ikuisiksi ajoiksi, kunnes Zeun aikakausi loppuu. Nyt kahleista vapaa Prometheus katselee ihmistä ja maailmaa – ja hän häpeää itseään.
Nyt tämä tulen voimien titaani tuskin enää tuntee sitä tulta, joka polttomoottoreissa räjähtelee, puhumattakaan siitä joka takaa armeijoiden tulivoiman. Ja ihminen itse on kylmän tulen ammattilainen.
Referaatti 1.Risto Niemi-Pynttäri
Peter Sloterdijk Die Reue des Prometheus – Von der Gabe des Feuers zur globalen Brandstiftung, 2023
