ESSEE – RISTO NIEMI-PYNTTÄRI
Kyse on tryffelikärpäsistä. Kulkiessaan Provencen maaseudulla tammien ja muiden lehtipuiden alla sienestäjistä hienoin etsii tietyn lajin hyönteisparvia, tryffelikärpäsiä jotka pysyttelevät tryffelikohdan yllä. Tryffelikärpäset elävät symbioosissa tryffelirihmaston kanssa ja munivat kohtaan, josta tryffeleitä löytyy.
Tryffeleistä sanotaan, että niiden tuoksu ja maku kertoo siitä, miten voimakas on tryffelin tahto tulla syödyksi.
Tietää, ei-tiedä ja tavallaan tietää.
Paljon tapahtuu tässä omakohtaisen tietämisen spektrissä. Se, että tavallaan tietää mutta ei tietoisesti, liittyy mielen kykyyn torjua asioita: kyse voi olla turhan tiedon sivuuttamisesta, tai sitten kyse voi olla yrityksestä torjua jokin mentaalisesti liian iso asia.
Kun tavallaan tietää jotain, kyse on implisiittisestä tiedosta. Kaikki tieto ei ole eksplisiittistä: sieni ja rihmasto sopii tällaisen symboliksi. Varsinainen sieni on fungus, rihmasto, kun taas sieni on tuo pehmeä, huokoinen osa putkahtaneena maan pinnalle.
Tieto on kuin hapero, selkeä ja kirkas, mutta hajoaa helposti. Mutta sitten on dramaattisesti toisenlainen tieto, jota tryffeli edustaa: rihmaaston lisäksi myös itse sieni on maan sisällä. Hautautuneena.
Gustave Sobin romaani The Fly Truffeler (1999) tekee tryffelistä haudatun totuuden symbolin, se on kuin puolison ja kumppanin ruumis. Se, että on tietoa, jonka kohtaaminen voi käydä mahdottomaksi, että hänen kuolemansa on tosiasia, jota tänne maanpäälle jääntyt etsiskelijä ei voi kohdata.
Tryffeleiden etsiä, romaanin mies, ei kestä ajatusta että vaimo on kuollut ja viety mullan alle.
Mies elää eristäytynyttä elämää vaimonsa kuoleman jälkeen, ja omistautuu tryffeleiden etsimiselle. Hän on lingvistiikan emeritusprofessori. Lukija joutuu seuraamaan kuinka tryffelin etsintä muuttuu harhailuksi, myös harhaiseksi, koska mies kadottaa vähitellen todellisuudentajunsa ja itsensä.
Ei ole sattuma, että mies on lingvisti. Hän asuu Provencessa, ja on erikoistunut muinaisen provencenkielen tutkimiseen. Hän tapaa nuoren naisen, joka myös on kiintynyt tähän kadonneeseen kieleen niin, että ottaa sen eräänlaiseksi äidinkielekseen. Heidän välilleen syntyy rakkaus. Nainen muuttaa miehen luo maatilalle, ja he elävät liiankin kiinteästi kahdestaan ja liian eristyneinä. Kun nainen alkaa odottaa lasta, he menevät naimisiin. Mutta yllättävä keskenmeno muuttaa kaiken ja vaimo katoaa: hän lähtee miehen luota ilman selitystä, ja jonkun ajan kuluttua mies saa tiedon, että nainen on kuollut.
Miehen koko maailma luhistuu, hän ei pysty tekemään töitä eikä keskustelemaan kenenkään kanssa. Ainoa, mistä hän saa lohtua, ovat vaellukset Provencen maaseudulla ja tryffeleiden etsiminen.
Mies ei enää huolehdi itsestään eikä maatilastaan, vähitellen hän kadottaa realiteettien tajun. Tryffeleiden etsiminen antaa miehelle jotain selittämätöntä iloa, lsamalla hän ajautuu kuitenkin toiveiden ja harhojen valtaan.
Lopullinen minuuden katoaminen, tapahtuu tryffeleiden nauttimisen kautta: vaimo ja tryffelihetket alkavat olla miehelle sama asia. Läheisyyden tunne on voimakas.
Löysin The Fly Truffeler -romaanin tarkastelun Philip M Brombergin artikkelista nimeltä ”Nearnes of you”, artikkelikokoelmasta, jossa käsitellään psykoanalyysin kannalta kysymystä tietämisestä: Knowing and not-knowing (Petrucelli 2010).
Bromberg käsittelee sitä, mitä romaanin tryffelin etsijä tietää mutta ei hyväksy. Keskeiseksi nousee kärpästen avulla tapahtuvan, tryffeleiden etsimisen. Se on ehkä hienostunein tapa etsiä tryffeleitä. Tryffeleitä etsiessään mies kamppailee alitajuisesti kuoleman tosiasian kanssa ja siihen liittyy myös terapeuttisuutta ja mahdollisuutta tervehtyä.
Vaimon kuoleman jälkeen miehestä tuli siis intohimoinen tryffelisti. Hyönteisparvia etsiessään hän löytää tryffelipaikkoja, maan alla olevia sieniä.
Romaanilla on myyttinen tasonsa: mies harhailee kuin Orfeus Elysionin kentillä etsimässä kuollutta rakastettuaan. Tryffelit merkitsevät hänelle hurmaavaa kontaktia maan alle, samanlaista kuin minkä Orfeus sai soittamalla. Orfeuksen tavoin myös tryffelisti onnistui luomaan lumouksen, jonka avulla rakastettu nousisi takaisin.
Kyse on miehen harhaisuuden lisääntymisestä. Hänellä oli mahdollisuus löytää vielä todellisuus tryffeleitä etsiessä, mutta ei niitä nauttiessa.
Mies näki harhoja vain öisin, kun hän nautittuaan tryffeliteetä nukahti,ja sai hallusinaatioita vaimostaan. Tryffeleiden psykoaktiivinen vaikutus tunnetaan, tryffeliteen luomat aistiharhat kestävät yön yli, 3-5, tuntia. Teen vaikutuksesta mies palaa onnen tunteisiin, ja luulee olevansa yhdessä vaimonsa kanssa.
Tarinaan kuuluu, että aika kun vaimo ilmestyy, hänellä on jokin tärkeä viesti. Mutta mies havahtuu hereille aina ennen kuin nainen ehtii sanoa asiansa.
Kuten unen logiikassa usein, hereille havahtuminen tapahtuu juuri ennen totuuden paljastumista. Tryffeliteen tuomat hallusinaatiot korvaavat totuuden, ja unet suojelevat siltä, mikä on niin vaikea kohdata.
Tryffeleihin liittyvän, liiankin houkuttavan ja tyydyttävän, mielihyvän vastapainona on se, mitä tryffelikärpäset tarinaan tuovat. Mies ei hanki avukseen tryffelikoiraa tai perinteistä tryffelisikaa, vaan hän keskittyy tarkkailemaan kärpäsparvia.
Tryffelikärpästen löytämien on erittäin vaikeaa, se edellyttää tarkkoja havaintoja, valppautta ja läsnäoloa. Ajatuksissaan kuljeksiva, epävakaa, ihminen ei pystyisi erottamaan näitä tiettyjä kärpäsiä muiden samannäköisten joukosta. Näin siis tämämä erityinen keino etsiä tryffeleitä pitää miehen kiinni todellisuudessa.
Sienten etsiminen tryffelikoiran avulla on luonteeltaan suoraviivaista: koira etsii tryffeleitä ja sienestäjä ohjaa ja hallitsee etsintää. Koiran täytyy olla ehdollistettu niin, ettei se itse syö tryffeleitä.
Mutta halun ja kohteen suhde on erilainen silloin kun pyydystäjä etsiikin vaikeasti havaittavia kärpäsparvia, jotka lentelevät kohteen lähettyvillä. Tämä vahvistaa miehen havaintokykyä ja valpasta läsnäoloa luonnossa.
Kuinka sitten persoonallisuuden hajoaminen ja tietämisen torjuminen yhdistyvät tryffelistin kohdalla, kun hän vähitellen kadottaa valppautensa ja luonnossa aistimisen kykynsä ?
Ei-aivan-tietäminen on Brombergin mukaan ansa, johon mies on joutunut. Rakastettuun liittyvät kokemukset eivät voi muuttua muistoiksi, koska öiset hallusinaatiot vaimon kanssa olemisesta estivät sen.
Erittäin tiivis rakkaussuhde merkitsi sitä että mies oli antanut puolet itsestään toiselle. Pelkästään keskinäinen seura, toinen toistaan varten eläminen, merkitsi sitä että vaimon kuoltua mies kadotti puolet itsestään. Eikä kyse ollut vain menetyksen tunteesta, vaan persoonallisuuden hajoamisesta.
Tästä syystä mies ei voinut vastustaa jokailtaista tryffeliteen nauttimista: se että hallusinaatiot liittyvät niin vahvasti vaimon kanssa koettuun onneen, merkitsi samalla sitä että mies hallusinoi myös omimman itsensä löytämisestä. ’
Tryffelit – tuoksultaan ja maultaan ehkä hienoin tunnettu sieni – sekä hallusinaatiot synnyttävät niin voimakkaan positiivisia aistimuksia, onnea ja kadonneen minuuden tavoittamista, että mies katosi harhoihin.
