Ilmastokriisi journalismissa: objektiivisuus on illuusio
Valerié Catil, essee TAZ 18.8.2023
– kuusi pointtia refetoituna Risto Niemi-Pynttäri.
1. Neutraalius – vai katastrofivaroitus
Ilmastoa käsittelevät tekstit ohitetaan usein siksi, että niissä on liikaa asennetta, ja että ne eivät tunnu neutraaleilta.
Neutraali uutisointi voi tehdä ilmastokriisistä hyväksytyn asiantilan.
Ilmastokriisi on niin kriittisessä pisteessä, että ne mediat ja päättäjät, jotka eivät ota siitä nyt vakavasti, kohtaavat myöhemmin kysymyksen: mitä teitte silloin ?
2. Kriisin arkinen hyväksyminen
Objektiivisuus ei ole osuva mitta, koska aihe ja näkökulma ovat aina valikoituja – ja mikä tahansa objektiivinen ei ole olennaista. Ilmastokriisistä kirjoitetaan siksi että aihe on tärkeä.
Neutraalius tekee asiat arkisiksi, tarvitaan myös
persoonallista näkökulmaa.
Journalismiin kuuluu kuitenkin tietty neutraalius. Toimittajat voivat kommentoida aihetta katsauksissa tai kolumneissa koska persoonallinen näkökulma välittää myös kokemustietoa.
3. Fanaatikoksi leimaaminen ja ongelman sivuuttaminen
Toimittajien etiikkaan liittyy jääviyskriteereitä. Toimittaja voi olla liian sitoutunut aiheeseen kirjoittaakseen siitä neutraalia juttua. Epäeettistä se on kuitenkin vasta, jos toimittaja ajaa omaa etuaan.
Mutta poliittiseksi luokiteltu toimittajan kanta on eräs keino sivuuttaa ongelma.
Toimittajan tulee välittää katastrofialueilta konkreettisia yksityiskohtia ja hätää, sekä tuoda esiin katastrofin yhteiskunnallinen merkitys.
Saksassa toimittaja Raphael Thelen valitsi aktivismin, huomattuaan, että hän voinut kirjoittaa vapaasti ilmastosta. mm. Spiegel ja Zeit olivat muokanneet ja sensuroineet hänen tekstejään neutraalimmaksi. Nyt hänen fooruminsa on Last Generation.
4. Konkreettinen tieto
”Kirjoittaja, joka on omakohtaisesti seurannut ilmastokatastrofia – kenties jopa aktivistityön yhteydessä – voi välittää rehellisesti sen, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Näiden tekstien leimaaminen aktivistien tekemiksi ei tee oikeutta ilmastokriisin laajuudelle”
Juuri niillä ihmisillä on ainutlaatuista tietoa, joita koskettaa jokin sorron muoto, esim. rasismi tai seksuaalinen uhkailu tai leimaaminen. Se on omakohtaisesti koettua ja todenmukaista.
Samoin on yhteiskuntaluokkia ja geopoliittisia alueita jotka kärsivät erityisesti ilmastonmuutoksesta. Mutta sen ytimessä on universaali ongelma, josta tulee raportoida sellaisena.
5. Aktivismi vai journalismi – väärä kysymys
”Ilmastokriisistä vallitsee tieteellinen yksimielisyys, joten miksi ei myös journalismissa?”
Yleensä toimittajat pyrkivät ”neutraaliuteen” ja katsovat, että ilmastojournalismin pitää olla erillään aktivismista.
Thelenin mukaan tämä hyödyttää niitä, jotka haluavat vähentää ilmastokysymyksen käsittelyä. Ilmastojournalismia vaivaa hyödytön erottelu aktivismin ja oikean journalismin välillä.
6. Ilmastokriisin unohtaminen
On tärkeää tarkastella, myös sitä miten huomio suunnataan toisaalle. Öljy, ja lupaus talouskasvusta. ”Viherpesu” -termin käyttö väärissä yhteyksissä. Ilmastosta piittaamattoman toiminnan tekeminen normaaliksi.
Valerié Catil, essee TAZ 18.8.2023
