“Toinen talous” josta filosofi Peter Sloterdijk on puhunut Saksassa tuo mieleeni jyväskyläläisen yksityisajattelijan, taannoisen Aapo Riihimäen. En tuntenut häntä kovin hyvin. Parissa vauhdikkaassa symposiumissa tapasin tuon tyylikkään, harmaahiuksisen liikemiehen. Hänet tunnettiin Nietzsche -spesialistina, ja liikemiehenä, joka kehitteli yllättäviä talousteoreettisia juttuja. Nyt ymmärrän, että hänen innostuksen lähteensä on sama Nietzscheltä löytyvä “arvokkuuden ja anteliaisuuden talous”, kuin mistä nyttemmin Sloterdjik puhuu.
Anteeksi kömpelö käännökseni Sloterdjikin luvusta “Kapitalismin huipentuminen: anteliaisuuden talous”
” Bataille kehitteli Nietzschen kirjoituksista hahmotelman ylpeyden taloudesta, jonka myötä investoinnin käsite muuttuu radikaalisti. Jos tavalliset investoijat käyttävät keinojaan saadakseen enemmän takaisin kuin ovat sijoittaneet (heidän aikansa on eo ipso investoinnin takaisin saamisen odottamisen aikaa) toiset asettavat resurssinsa toteuttaakseen ylpeytensä ja todistaakseen onnensa. Molemmat impulssit kieltävät rahoittajaa odottamasta hyötyä samassa valuutassa. Hyötyä voidaan odottaa myös maineeseen ja hyvään oloon liittyvänä investointina, ja joka tätä kautta tulee täysin oikeutettuksi ja toivottavaksi (eli heidän aikansa on rikkauden jakamisen aikaa, merkityksellistä aikaa).
Niin paradoksaaliselta, kuin tällainen suhtautumistapa vaikuttaa: ylpeyden talous perustuu siihen, että siinä rahoittaja on yleensä jo aiemmin löytänyt tärkeän asian ja investoinnin kohteen, jo ennen kuin hän on hankkinut rikkautensa muulla alalla. Suurella sponsorilla Andrew Carnegiella oli 1900 tienoilla klassinen elämänohje: “Se joka kuolee rikkana, on häpäissyt oman elämänsä.” Se on lause, joka tavallinen omistaja ei voi siteerata. Kokeneen lahjoittajan näkökulmasta peritystä tai hankitusta varallisuudesta kiinni pitäminen on pelkkää mahdollisuuksien menettämistä.
Siinä missä tavalliset liikemiehet lisäävät onnistuessaan omaa tai osakkeenomistajien varallisuutta, siinä toisenlaiset investoijat tuovat maailmaan uutta valoa. Toimimalla kuten toimivat he tulevat itse lähemmäksi olemassaolon loistoa. Se, joka kokee tämän, ymmärtää, että asian arvo on syntyy vain siten että antamalla jotain omastaan pois, näkee että on asioita, joilla ei ole hintaa. Että on asioita, jotka ovat päämäärä itsessään. Niillä ei ole vain suhteellista arvoa, eli hintaa, vaan sisäinen arvo eli arvokkuus. Toisella tavalla rikkailla kartuttaminen ei ole pyrkimys eikä päämäärä. He tekevät runsaasti asioita, joita pelkät yhä-enemmän-haluavat eläimet eivät koskaan voisi tehdä. He liittyvät antipainovoimaan ja kääntävät asioiden kulun, ja sen myötä he yltävät vulgaarin kaupankäynnin sijaan korkeampiin todennäköisyyksiin. “
Peter Sloterdijk, Zorn und Zeit, s.54-55
Olen kirjoittanut aiheesta “anteliaisuuden vallankumous” myös jouluun liittyen.
