Peter Handke (-42) on kirjoittanut viime vuodet vain kynällä muistikirjoihin. Takana on valtava kirjoituskonetuotanto, romaaneita, runoutta, draamaa ja esseitä. Muistikirjoihin palaaminen on hänellä ennen kaikkea havaintoihin ja huomioihin, sekä lukemiseen ja keskusteluihin liittyvien ajatusten kirjaamista.
Hetkistä ja silmänräpäyksellisistä kokemuksista Handke on kirjoittanut aina. Hänen ensimmäinen suomennoksensa Puhtaan kokemisen hetki (1979) viittasi jo tuohon mahdottomaan yritykseen rinnastaa kokemus ja teksti. Vuoden 2007 väsymys-esseensä (Müdigkeit-) jälkeen hän palasi muistikirjoihin, ja esimerkiksi viimeisin suomennos Intohimoisesta sienestäjästä on kirjoitettu käsin.
Paluu muistikirjoihin merkitsee kynän uutta löytämistä. Huomioiden kirjaamisen harjoituksissa kynä on helppo väline: varsinkin metsäkävelyillään Handkella kynä ja taskumuistio ovat käytännöllinen yhdistelmä hetkien ylös merkitsemiseksi. ”Myöhästyn, olen metsässä” oli lappu hänen ovessaan, siitä tuli otsikko Handken myöhäisvaiheen kirjoittavalle vaeltelulle (päämäärätöntä ja sattumille avointa kuljeskelua). Entinen flanööri , katujen kulkija, siirtyi 65-vuoden iässä muistikirjan kanssa tehtyihin metsäkävelyihin. Hän oli hankkinut maalaistalon Pariisin ulkopuolelta ja teki sieltä käsin kävelyitään pusikoihin ja metsälämpäreille.
Ensimmäinen Handken julkaistu muistikirja -jakso, Das Gewicht der Welt (Maailman paino 1975-77) liittyi spontaanien merkintöjen löytämiseen, päämäärättömiin ja pakottomiin havaintoihin.
”Harjoittelen sitä, että reagoin kielellisesti kaikkeen mikä minuun vaikuttaa ja kuinka elämyksen hetkeen liittyy kieli, myötäelvänä ja kommunikoivana.”(Handke 1975).
Hänen kirjoittamisharjoitusten kohdalla on syytä puhua huomioiden kirjoittamisesta, vaikka muistiin poimimisella ja huomion tekemisellä ei näyttäisi olevan kovin suurta eroa. Huomioiden tekemisessä painopiste on vallitsevassa hetkessä ja sen merkitsemisessä, kun taas muistiinpanossa korostuu mahdollisuus palata myöhemmin tuohon hetkeen. Noottien tai notaattien kirjassa voi olla merkintöjä joihin ei ole enää paluuta, hetkistä joita kirjoittaja ei enää muista.
Se, mihin Handke pyrkii, ei ole päiväkirja eikä muistikirja, sitä voi luonnehtia huomioiden kirjaamiseksi:
”Äärimmäinen huolestuneisuus ja huomiokyky, samalla erehtyminen ja harhautuminen; tasapainoton olemassaolo mukana puhtaassa nykyisyyden tajussa, ja kaiken tämän kevyt aikaan asettaminen ja kieleen kiinnittäminen (tästä tulee otsikko ”eilen tiessään”) (Handke, maailmanmatkallaan 1897 – 1990).
Handken erittäin hyvä huomiokyky ei ole neutraalia havainnointia vaan hän katsoo sen olevan peräisin eräänlaisesta pelokkuuteen liittyvästä valppaudesta. Kuitenkaan hän ei puhu itsestään, vaan katsoo että kysymys on tietynlaisesta eksistoimisesta, jossa ahdistus ja rauhattomuus kääntyykin hyvään suuntaan, pois itsetarkkailusta. Näin henkinen tasapainottomuus kehittyykin valppaudeksi olla nykyhetkessä.
Handken huomiot eivät silti ole aina tarkkoja ja valppaita, ajan kulkuun kiinnittyvät erehdykset ja niiden korjaaminen kuuluvat hänen kerrontaansa. Itseasiassa nämä korjausliikkeet, huomioiden virheellisyydet ovat sitä mitä hän sanoo aikaan asettumiseksi kirjoituksen edetessä.
Handke on julkaissut näitä muistikirjojaan vuodesta 1975 eteenpäin, ne on julkaistu käsin kirjoitetussa muodossaan (faksimileinä). Notizbuch 1978, Toisena ilmestyi Die Geschihte der Bleistift (Kynän historia 1976-80), Phantasie der Viederholung (Paluufantasioita 1981-1982), Am Felsfenster morgens (Kiviseinän ikkunassa aamuisin 1982 – 1987) sekä Gestern Unterwegs ( eilen tiessään 1987-1990), sekä Vor der Baumschattenwand nachts ( Metsän varjoseinän ääressä öisin, 2007 – 2015).
Nämä julkaisut ovat valikoimia massiivisesta muistiinpanojen arkistosta. Lähes kaikki muistikirjat ovat kuvattuina avoimessa Handke online-arkistossa, sivumäärä on kaikkineen noin 10 000.
Risto Niemi-Pynttäri
