Lukemisen tapahtuman suurin vaikuttaja on lukijan oma repertuaari – eli se, kuinka tulkintataidot ovat kehittyneet. Mitä lukija tietää esimerkiksi romaanimuotoisesta kirjasta, ja kuinka siihen osataan suhtautua fiktiona, eikä sitä pidetä dokumenttina. Lukijat tietävät yleensä, että a) fiktio ei kerro suoraan todellisista tapahtumista, b) ja he tietävät että silti lukemisesta saa kokemuksia, joilla on suhde todellisuuteen.
Lukijan tieto on pelissä myös kun luetaan fiktiota. Lukija kohtaa omat rajansa siinä, mitä merkityksiä tekstistä voi hänelle avautua. Tämä on tekstin ja lukemisen vuorovaikutusta, lukijan tiedon ohella tekstin sisällölliset ominaisuudet ovat vuorovaikutuksen toinen puoli.
Kokemattomilla lukijoilla repertuaarissa korostuvat eri seikat, kuin kokeneella romaanin lukijalla. Ian Collinson tarkastelee tavallisten lukijoiden tapoja etnografisessa tutkimuksessaan Everyday Readers : Reading and Popular Culture (2009). London: Equinox Publishing
Romaanin lukemisessa Collinson on hahmottanut neljä aluetta, jotka vaikuttavat kokemattomien lukijoiden taustalla vaikuttaviin mielikuviin:
a) Mielikuvat kirjailijan elämästä vaikuttavat lukemiseen, koska kirjailijaa pidetään hahmona jonka kanssa lukija ikään kuin keskustelee. Toisin sanoen mielikuva siitä, kenen ajatuksista ja kokemuksista kirjassa on kyse. Lukeminen ymmärretään silloin kirjailijan kohtaamisena
b) Oman elämän peili. Lukija ottaa tarinan ymmärtämisen puitteet aina jostain, ja jos ei aiempaa lukeneisuutta ole, niin lukija hakee vertauskohtia parhaimmillaan omasta elämästä.
c) Kokematon lukija hakee romaanin tukinnan ja ymmärtämisen välineitä muista vastaavista teoksista tai vertaa teosta tuntemaansa lajiin esimerkiksi dekkariin, jännäriin tai romantiikkaan. Lukija voi hakea vertauskohtaa myös elokuvista aja muista fiktion lajeista.
- Mielikuva teoksesta kirjailijan sisäisenä maailmana
Kokemattomalla lukijalla kirjailijan nimi vaikuttaa paljon. Kirjailija on mielikuva lukemiseen liittyvästä seuranpitäjästä, keskustelijasta, merkittävien kokemusten lähteestä. Näin siis kirjailijan arvostus tai julkinen elämä – ja kaikki mitä lukija kirjailijasta tietää – vaikuttaa kokemattoman lukijan mielikuviin.
Kirjailijaa pidetään merkittävänä auktoriteettina, jonka kanssa lukija ikään kuin keskustelee. Tämä käsitys on siis vastaan narratologista, tai muuta tekstikeskeistä kirjallisuusteoriaa: kokematon lukija ei erottaa varsin epämääräisesti kerronnan hierarkioita.
Kokematonta lukijaa kiinnostaa se, mitä syvällisesti ajattelevaksi ja tuntevaksi kuviteltu kirjailija pukee fiktioksi. Lukemiseen liittyy näin käsitys siitä, että syventyvä lukeminen kannattaa, koska se on keskustelua merkittävän, hyvän kirjailijan seurassa.
Toisaalta se, että lukija ei tiedä kirjailijan elämästä, ei paljoakaan haittaa edes kokematonta lukijaa. Hän voi kuvitella tutustuvansa kirjailijaan lukemalla hänen teostaan. Romaania voidaan pitää tienä kirjailijan sisäiseen maailmaan, johon lukija voi kuvitella tutustuvansa. Kun lukukokemuksista puhutaan, viitataan usein kirjailijaan teoksen herättämien kokemusten takana. (Collinson 2009 101.)
- 2 Lukijan elämään ja tunteisiin peilaava lukeminen
Luetun tulkitseminen omien elämänkokemusten kautta vaatii vähiten romaanien lukemisen tottumusta. Tällainen luetun vertailu on lähimpänä lukijan kokemusmaailmaa, mutta samalla sen vaarana on narsistinen väärin lukeminen, kun romaanihenkilöt itsessään jäävät vähälle huomiolle. Toisaalta lukeminen voi palauttaa mieleen omia elämänkokemuksia, muistoja ja tunteita. Eli samalla kun lukija hakee samaistumisen aiheita lukiessaan, hänen mieleensä nousee menneitä kokemuksia ja tunteita. Romaanin lukemisen myötä hän muistaa asioita.
“ The experiences and memories of the reader are a readily available resource
when other more legitimate, specialised or authoritative means of framing are
not” (Collinson, 2009,109).
On siis hyvä huomata, että kokemattomallakaan
lukijalla ei ole kyse suorasta omaan elämään peilaamisesta. Lukijan
kuvittelukyky voi olla hyvinkin kehittynyt, ja oman mielen leikki luetun kanssa
voi olla hyvinkin rikasta, vaikka lukeminen on ollut vähäistä. Lukijalla on
kehittymätön mielikuvitus, jos hän etsii vain suoria yhtymäkohtia omiin kokemuksiinsa.
Mielikuvituksen ansiosta nämä yhtymäkohdat voivat olla hyvinkin etäisiä ja kätkettyjä.
On fantasioivia kokemuksia asioista, joita ei halutakaan kokea suoraan itse.
Emotionaalisten rinnastumisten vuoksi ne ovat kuitenkin olla hyvin vaikuttavia.
Toisin sanoen luova lukeminen on mahdollista ilman laajaa lukukokemusta: luova omaksuminen herättää lukijan tunnemaailmasta vastaavia asioita: ”…. the sensibilities and interests, hopes and fears of their users” Collinson 2009,110).
- 3 Romaanilajin mukainen lukeminen
Kokeneen lukijan odotukset peilaavat useimmiten romaanin genreen. Lukeminen on sikäli genretaito, että kokemattomalta lukijalta tunnistamatta jääneet seikat ovat juuri niitä, jotka saavat teoksen tuntumaan vaikealta. Se, mitä kokematon lukija osaa odottaa teokselta on vähemmän vivahteikasta, ja yleisimpiin romaanilajeihin peilaavaa. Hän kysyy lukiessaan, onko kyseessä toimintaa tai draamaa tai rakkautta. Samalla elokuvien lajituntemusta sovelletaan liiankin suoraan romaaneihin. Media vaikuttaa voimakkaasti genren hahmottamiseen, jos lukukokemus on vähäinen.
Genreen tukeutuva lukeminen on kuitenkin vain yksi romaanin intertekstuaalisista herätteistä, myös yleisessä mediasisältöihin liittyvässä assosioinnissa on samanlaista lukemista rikastavaa voimaa.
